Matka Saanalle oli pelkkä päähänpisto keskellä työntäyteistä syksyä. Kesäkuussa tyttären kanssa kävelty Karhunkierros oli enää pelkkä muisto vain. Koronarajoitusten takia ulkomaanmatkat olivat poissuljettua herkkua; mutta johonkin oli päästävä kun oli vielä viikko lomaa käyttämättä.
Tunturilappi oli patikointimielessä vielä kokematta, joten pari hyvänoloista päivätaipaletta sisältävä Kilpisjärvi alkoi tuntua kivalta vaihtoehdolta. Bonuksena voisi päästä kurkkaamaan Norjan puolella olevan Morsiushuntuputouksen, mikäli raja vain on auki.
Matkasuunnitelma lyhyesti: Ensin autolla Ouluun, jossa yöpyminen. Sitten ajo Kilpisjärvelle, jossa pari päivää patikointia. Lopuksi pikainen käynti Norjan puolella ja samana päivänä ajo takaisin etelään – ilman välipysähdyksiä – jos ei ole aivan pakko väsymisen takia pysähtyä yöpuulle.
Jos haluaa yöpyä Kilpisjärvellä hotellissa, ei vaihtoehtoja juuri ole. Lapland Hotels ketjun Hotelli Kilpis tarjosi ihan mukiinmenevän majoituksen. Huone oli siisti, mutta suojelumääräysten takia se on remontoitu alkuperäiseen asuun ja on värimaailmaltaan synkkä. Vastapainoksi palvelu oli poikkeuksellisen ystävällistä ja hotelliaamiainen yksi parhaista. Ruoka oli hotellissa muutenkin keskitasoa selvästi parempaa ja sai isojen ketjujen á la carte ravintolat tuntumaan vaatimattomilta.
Saana
Patikkapolku Saanalle oli helppokulkuinen ja hyvin merkitty. Jonkin verran kivikkoa, mutta ei mitään vaativia nousuja.
