Pieni karhunkierros on tullut kierrettyä pari kertaa jo aiemmin kesäreittinä, mutta koskaan aiemmin en ole kiertänyt sitä lumiseen vuodenaikaan.
Parikin blogia pelotteli lumisista poluista, joilla pärjäisi lähinnä lumikengillä ja nastoilla. Tämä oli vain osittain totta. Koko kierros oli hyvin tallattua kovapohjaista polkua, vaikka edellisenä päivänä oli satanut useita senttejä lunta. Lumikengille ei ollut tarvetta. Mutta kaikki portaikot olivat enemmän ja vähemmän liukumäkiä. Niissä nastoista olisi ollut apua. Itselläni oli mukana vaellussauvat, joiden antama lisätuki rappusissa tuli tarpeeseen.
Kiersin reitin Kallioportin kautta. Ajatuksena oli, että jyrkimmät rappuset saisi kävellä valoisaan aikaan. Aurinko laskee tammikuussa jo vähän kolmen jälkeen ja hitaasti nautiskellen hämärä ehtisi laskeutua ennen perille pääsyä.
Lounaan jälkeen matka jatkui reitin pisimmälle riippusillalle. Riippusiltojen ylitys ei sinällään ollut vaikeaa, vaikka jäisiä olivatkin. Lumipolku oli hyvin tallautunut ja kaiteista sai tukea.
