Abiskon kansallispuiston kupeessa Björklidenissä 08/2023.
Koko sunnuntai tuli istuttua autossa. Tarkemmin ottaen viimeiset kaksi ja puoli päivää. Ensin etelästä Jyväskylään, sitten Rovaniemelle ja Rovaniemeltä kohti Abiskoa, josta vielä 10 km pidemmälle Björklideniin. Lopulta perillä iltapäivällä kolmen pintaan, takana noin 1350 km.
Hotellin pihalla olleen taulun mukaan, illallista olisi tarjolla vasta klo 17 jälkeen, joten lyhyelle kävelylle lähimaastoon jäi hyvin aikaa. Eikä patikointi tuottanut pettymystä – maisemat ovat upeat! Huomenna päivärinkka selkään ja polulle!
Loktačohkkan huiputus
Loktačohkka on 1409 metriin kohoava nyppylä, Björklidenistä länteen. Se sijaitsee noin kymmenen kilometrin taipaleen päässä hotellilta elikkä melko mukava päiväkävely – paitsi jos sen tekee etelän kautta nousemalla ensin Gohpasčorrun rinteitä.
Taival oli alusta lähtien jyrkkää nousua. Reitille kuollut poro kuvasti hyvin tunnelmia. Ensimmäiset pari kilometriä veivät päivästä kaksi ensimmäistä tuntia.
Kolmen tunnin kohdalla pidin ruokatauon. Kuin kostoksi poron naurulle, kuivamuonapussin päällä luki lupaavasti reindeer stew. Ei hassumpaa.
Ylöspäin kavutessa kuului kumea ääni – joku hakkasi kepillä hiihtohissin tolppaa. Lopulta mönkijä tuli ja poimi väsyneen matkaajan kyytiin.
Loktačohkkalle asti en koskaan päässyt. Lähelle kylläkin, mutta kello oli silloin jo pitkällä iltapäivän puolella ja matkaa huipun juurella tönöttävälle vuoristoasemalle oli melkein 4 km. Ja vasta sen jälkeen alkaisi jyrkin osuus. Päätin sitten oikaista paluupolulle ja jatkaa takaisin hotellille.
Jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä vaihtoehto. Kokopäivälle kertyi kävelyä 12 tuntia. Jalat kiittää.
Abisko
Sateinen tiistai tuli varattua Abiskon ympäristön kartoittamiseen. Maanantain pitkä patikointi muistutti lyhyempien ja rennompien välipäivien tarpeesta. Erityisesti koko päivän kestävä sade laittoi miettimään, minkä mittaisen reitin viitsii kiertää.
Canyon
Kanjoni on kai jonkinlainen supernähtävyys, joka pitää ehdottomasti käydä katsomassa. Hienohan se onkin ja saavutettavuudeltaan helppo. Sijainti on turistikeskuksen välittömässä läheisyydessä.
Kårsafallen
Gorsajohkan koski vaati vajaan viiden kilometrin patikoinnin suuntaansa. Vuolaana pärskivä koski on näkemisen arvoinen.
Reitti, kuten kaikki muutkin reitit, on hyvin merkitty. Siitä huolimatta palatessa tuli vastaan nuori ryhmänvetäjä, joka kertoi osan ryhmästä kulkeneen väärään suuntaan. Olivat olleet menossa Rihtonjira:n reittiä, mutta kävelleet polkujen risteyksestä suoraan reitille, joka johtaa Norjan puolelle saakka. Huolettomia kulkijoita nämä ruotsalaiset nuoret.
Rihtonjira
Keskiviikkoaamu valkeni poutaisena. Näkymä hotellihuoneen ikkunasta lupaili aurinkoista ja lämmintä säätä.
Päivän reitti, Rihtonjira, vie Abiskon turistikeskukselta aina Njullá:n huipulle 1164 metriin. Reitti ei ole pitkä, mutta se on raskas. Nousu on paikoitellen jyrkkää ja polku on toisinaan mutaista kivikkoa.
Pidin Sports trackerin käynnissä koko töpöttelyn ajan. Sen mukaan nousumetrejä kertyy 916. Edestakainen matka vei 7 h 42 minuuttia ja kokonaispituus kaikkine sivuhyppyineen 12,68 km. Keskinopeudeksi muodostui (tauot mukaan lukien) 1,6 km/h. Taukoja tulikin pidettyä pidettyä paljon ihan senkin takia, että maisemat ovat reitillä huikeat.
Mikäli haluaa päästä helpolla, lähes huipulle asti pääsee tuolihissillä. Aika moni sen valitsikin. Olipa parilla matkaajalla pyöräkin mukana. Se kulkee kätevästi tuolin selkänojan takana.
Huipulle päästyä nousi sankka usva. Käytännössä pilvet peittivät näkyvyyden kokonaan. Kaikkialla oli vain harmaata. Aivan kuten kotimaassa Suomessa ympäri vuoden. Ei toivoakaan maisemien ihailusta.
Olin saanut ylös noustessa vinkin vastaantulevalta, että ei tarvitse huolestua – taivas selkenee vartissa. Istahdin kivelle odottamaan.
Ja näin tapahtui. Pilvet väistyivät ja maisema avautui vähitellen joka suuntaan.
Kenties King Kong kuvattiin tuolla.
Alas kavutessa, sateenkaari osoitti suoraan hissiasemalle. Mikä lie maksettu mainos.
Mutta se on kyllä myönnettävä, että vaikka nousu on raskas, niin alastulo se vasta kivuliasta onkin. Jalat ovat kovilla kun rinkka selässä töksäyttelee askel kerrallaan alaspäin.